Rasti-Perniö ry on perustettu vuonna 1988. Pitkään yhteistyötä tehneet Perniön Urheilijoiden ja
Teijon Tovereiden suunnistajat perustivat tuolloin suunnistuksen erikoisseuran. 
Kesäsuunnistuksen lisäksi seurassa harrastetaan myös hiihto- ja pyöräsuunnistusta.
Rasti-Perniö järjestää yhdessä Angelniemin Ankkurin, Salon Viestin ja Salon Vilppaan
kanssa maanantairasteja maalis-huhtikuun vaihteesta lokakuun alkuun.
 
 
 
Rasti-Perniö Ry:n 20-vuotis historiikki
(Historiikki julkaistu 27.9.2008, historiikin on kirjoittanut Seppo Willgren)
 
 
Suunnistusurheilulla on Perniössä pitkät perinteet. Perniön Urheilijat ry:n suunnistusjaosto perustettiin v. 1951 Pentti Koskisen toimiessa jaoston ensimmäisenä puheenjohtajan. Koko 50-luku oli toiminnallisesti vilkasta. Lajia harrastettiin Kankkonummen ja Ylikulman maastoissa. Tuon ajan kartat olivat heikkotasoisia musta-valkokarttoja ja kompassina oli perinteinen marssikompassi.  Lajin harrastus hiipui 60-luvulle tultaessa. Kun Kirkonkylään saatiin värillinen opetuskartta, lajin harrastaminen käynnistettiin uudelleen v. 1978.
Teijon Toverit ry:n jäsen Lauri Gustafsson tiedusteli v. 1971 seuran johdolta lupaa saada käynnistää seuran nimissä suunnistustoimintaa. Asiaan suhtauduttiin innostuksen vallassa ja jo saman vuoden kesä-heinäkuun vaihteessa järjestettiin Kylmänkorven tienhaarassa seuran ensimmäinen suunnistuskilpailu. Koulutus ja harjoitustoiminta käynnistyivät Gustafssonin johdolla vilkkaasti ja jo v. 1973 seuran mestaruuskilpailuihin osallistui 42 kilpailijaa. Toiminta jatkui ja kehittyi monipuolisemmaksi, mutta lieviä lamaantumisen merkkejä oli 1980-luvun puolivälissä jo havaittavissa.

Yhteistyöstä yhdentymiseen

Molemmat seurat toimivat tahoillaan, mutta kun tuli järjestettäväksi kansallisia ja pm-kilpailuja, tehtiin soveltuvin osin yhteistyötä. Hankalin kysymys oli kilpailukartat, joiden valmistaminen jäi seurojen tehtäväksi. Teijon Toverien ensimmäinen suunnistuskartta valmistui keväällä 1981.  Maastotyön tekivät kummankin seuran suunnistajat. Kartta jaettiin sopuisasti siten, että PeU sai järjestää kartan eteläosassa partiosuunnistuksen pm-kisat ja TeiTo puolestaan pohjoisosassa kansalliset kisat, josta muodostui Mathildedalin silloinen suurin kesätapahtuma.
Molemmat seurat valmistivat uusia karttoja, jatkettiin koulutustoimintaa ja järjestettiin kisoja ja kuntorastitapahtumia, joista erityisesti puulaakiviestit tulivat suosituiksi.
Koska kumpikaan seura ei saanut riittävästi henkilöstöä suurempien kilpailujen läpiviemiseen, vaan annettiin toimitsija-apua puolin ja toisin, aloittivat TeiTo:n Lasse Kurppa ja PeU:n Vesa Siponen alustavat kahdenväliset keskustelut suunnistusseuran perustamisesta paikkakunnalle. Pian mielipiteitä kysyttiin muilta lajin harrastajilta, jotka myös innostuivat asiasta. Ryhdyttiin pohtimaan erilaisia toimintamalleja. Perustetaanko uusi seura, vai saadaanko Salon alueelle suurempi erikoisseura. Tämä ei kuitenkaan saanut muilta tahoilta kannatusta. Suunnistuksen harrastajat hyväksyivät paikallisseura-ajatuksen, ja olivat valmiit liittymään siihen. Ratkaisu oli- voisiko sanoa- uranuurtava, sillä molemmat seurat kuuluivat eri keskusjärjestöön. Jotkut epäilivät toimivuutta. PeU:n suunnistajien lopullinen mielipide vahvistui syksyn 1988 kansallisten kisojen jälkeen. Seuran suunnistajista ja toimitsijoista suuri osa oli maatalouden harrastajia. Kun sateisen kesän lähes ainoat poutapäivät osuivat kisapäivien ajaksi, oli kisoista tulla katastrofi, koska moni toimitsija oli puintityössä. Neuvottelut kiihtyivät ja Rasti-Perniö päätettiin perustaa 24.11.1988 pidetyssä kokouksessa, johon osallistui n. 40 lajin harrastajaa ja ystävää. Tässäkin tapauksessa urheilu oli voittaja. Lajia voitiin edelleen jatkaa ja kehittää omalla paikkakunnalla omin voimin.
Perustavassa kokouksessa puhetta johti Lasse Kurppa ja sihteerinä toimi Kimmo Flink. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kokous valitsi Vesa Siposen. - Perustava työ oli tehty, toiminta saattoi alkaa.

Rutiinilla liikkeelle

Toiminta käynnistyi tarmolla ja intoa uhkuen. Järjestettiin heti haasteellisia kisoja ja osallistuttiin eri kilpailuihin. Viestijoukkueita oli helppo kasata. Samoin saatiin aktiivisia ja asiantuntevia jäseniä johtotehtäviin. Ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajan lisäksi Kimmo Flink, Rauno Saarinen, Aapo Paananen, Helena Salminen, Juhani Aitio, Ilkka Kaskia, Marja-Leena Lehtonen ja Esko Salminen. Nämä toimivat samalla eri valiokuntien puheenjohtajina, mikä osaltaan toi tehokkuutta toimintaan.
Puheenjohtajina ovat toimineet pääosin aktiivikilpailijat seuraavasti
1989-1990    Vesa Siponen
1991-1993    Marja-Leena Lehtonen
1994-1997    Erkki Mannonen
1998-2000    Vesa Oksanen
2001-2003    Osmo Saari
2004-2005    Risto Gustafsson
2006-2007    Kari Aaltonen
2008-            Risto Gustafsson
 
Jäsenistö   
               
Jäsenmäärää alettiin kartuttaa. Hetkessä seuran jäsenmäärä nousi yli sadan.  Tähän asti jäsenmäärä on ollut melko vakaa. Jäsenmäärä on käväissyt 150:n tienoilla, välillä on jääty alle sadan. Tänä vuonna on taas nähtävissä kasvun merkkejä. Osa jäsenistä runsas kolmasosa on aktiivikilpailijoita, loput kannattajajäseniä, joiden rooli seurassa on hyvinkin tärkeä ajatellen niin toiminnallista kuin taloudellistakin puolta.
 

KILPAILUTOIMINTA

Paikalliset kilpailut

Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuonna seura sai järjestettäväkseen kahdet arvokisat: Latu- ja hiihtosuunnistuksen pm-kisat 4.3. Melassuolla osallistujamäärän ollessa n. 250 sekä kesällä Kansalliset kilpailut Kirjakkalassa, missä kilpaili 520 pihkaniskaa.
Koko 1990- luvun järjestettiin vuosittain eri puolilla pitäjää kansalliset kisat. Seuraa kilpailujärjestäjänä arvostettiin, mistä osoituksena vuodelle 1993 myönnetyt SM- kisat. Osin lamavuosista johtuen rahoitusta ei saatu kokoon ja niinpä tarjouksesta oli luovuttava. Vuonna 2004 järjestettiin yhdessä Salon Viestin kanssa kaksipäiväiset Varsinais-Suomen rastipäivät. Lisäksi on järjestetty piiritason kisoja, samoin on järjestetty kuntasuunnistukset, karjalaisseurojen SM-kisat, reserviläiskisojen suunnistusosiot, Koululiikuntaliiton ja partiolaisten mestaruuskisat sekä luonnol-lisesti omat mestaruuskilpailut. Tänä vuonna järjestetään 24.7. pitkien matkojen aluemestaruus-kilpailut.

Kisoissa lähellä ja kaukana

Alusta pitäen osallistuttiin tärkeimpiin kilpailuihin. Suomen pääsuunnistustapahtumaan Jukolan ja Venlojen viestiin on osallistuttu koko seuran toiminnan ajan. V. 1989 oltiin mukana kahdella mies- ja yhdellä naisjoukkueella. Parhaimpina vuosina Jukolan juoksi kolme joukkuetta ja kaksi Venla-joukkuetta. Tänä vuonna Venlojen viestissä oli mukana peräti kolme joukkuetta. Miehet saivat liikkeelle ainoastaan yhden joukkueen. Lisäksi on osallistuttu viestitapahtumiin Ruotsissa. Edelleen suosittuja ovat olleet FIN-5 rastiviikko, V-S rastipäivät, Kainuun rastiviikko sekä luonnolliset erityyppiset SM- ja aluemestaruuskilpailut.
Viime vuosina vanhempi kaarti on osallistunut veteraanien MM-kisoihin eri puolilla maailmaa, niin Euroopassa kuin Amerikankin mantereella.

Menestystä ja menestyjiä

Seuramme kilpailijat ovat saaneet kokea makeaakin menestystä käymissään kisoissa. Jukolassa tähänastisista paras sijoitus osui vuodelle 2000, jolloin Venla-joukkueen sijoitus oli 154. ja miehet puolestaan olivat sijalla 252. Hyvät sijoitukset pieneltä seuralta!
Vaikka seurassa on monta hyvää suunnistajaa, Niilo Tuomista, joka edelleen jatkaa merkittävää kilpailu-uraansa, voitaneen nimetä seuran parhaaksi. Hän aloitti kilpailijana Salon Viestissä 1970-luvun alussa siirtyen seuramme riveihin heti perustamisen jälkeen. Hän on saavuttanut menestystä SM- kisoissa parhaan sijoituksen ollessa kolmas. Hänellä on useita piiritason mestaruuksia sekä viestimestaruuksia ja hyviä sijoituksia kansallisissa kisoissa. Paras valtakunnallinen ranking-sijoitus, kahdeksas, löytyy vuodelta 1994 sarjassa H55. Veteraanien MM-kisoissa hän on menestynyt hyvin. Norjassa v. 2003 hänen sijoituksensa oli kahdeksas sarjassa H 65 ja tänä vuonna Portugalissa sijoitus sarjassa H70 oli seitsemäs. Osallistujia sarjassa oli 225, joten saavutusta voidaan pitää erinomaisena. Nipa on suunnistanut aktiivisesti lähes 40 vuoden ajan, ja ura jatkuu edelleen.
Muista kärkipään menestyjistä voidaan mainita Esko Salminen, joka on kunnostautunut erityisesti yösuunnistuksen SM-kisoissa. Paras SM-sijoitus on 4. vuodelta 1999. Viime vuosina Hannu Ojala on pysytellyt SM-kärjen tuntumassa lähinnä pyöräsuunnistuksessa. Menestystä on tullut myös hiihtosuunnistuksesta. Edelleen Vesa Oksanen, Timo Hellberg, Risto Gustafsson, Lasse Kurppa, Aapo Paananen, Erkki Mannonen, Kari Aaltonen ovat myös menestyneet eri tasoilla.
Naissuunnistajista parhaimmistoa ovat olleet Eeva Pilkka, Helena Salminen, Tiia Grönholm, Kirsi Suomi, Rea Hietanen sekä nuorista Outi Aitio, Harri Saari, Niko Tuominen, Jaakko Lindeman ja Inkeri Lindeman, joka jatkaa menestyksekkäästi uraansa Angelniemen Ankkurien riveissä.
(Uusina suunnistajina ovat menestyneesti seuran värejä pitäneet esillä tyttö-trio Elina Oksanen,
Elisa Kaartinen ja Essi Gustafsson, tuoden seuralle aluemestaruus- mitaleja.)

Iltarastitapahtumat

Kaikki eivät harrasta kilpailumielessä suunnistusta. Niinpä seuramme on tarjonnut mahdollisuuden kuntoliikuntaan iltarastien puitteissa vuodesta 1990 lähtien Seurarastit-nimellä torstai iltaisin aluksi yhteistoiminnassa Salon Vilpaan kanssa, jolloin seuramme osaksi tuli 12 iltarastitapahtumaa. Keväällä 1995 Salon Viesti tuli mukaan, ja aloimme yhteisesti järjestää maanantairasteja. Toiminta jatkuu edelleen, ja nykyään Angelniemen Ankkuri on neljäntenä seurana mukana järjestelytehtä-vissä. Tapahtuma on edelleen suosittu kuntoliikuntamuotona.
 

KOULUTUS JA VALMENNUS

Ilman harjoittelua ei voi menestyä. Niinpä koulutustilaisuudet, yhteislenkit ja leirit ovat olleet tärkeitä seuratoiminnassa.
Nuorten saaminen suunnistusharrastuksen pariin on ollut haasteellista. Lasten Oravapolku-koulutuksen aloitti Juhani Aitio v. 1989 ja toiminta on jatkunut lievän aaltoliikkeen muodossa ja jatkuu edelleen. Vanhemmat, jotka ovat tuoneet lapsiaan harjoituksiin, ovat itsekin innostuneet lajin harrastamisesta jopa aktiivikilpailijoina, mutta myös harjoitusten vetäjinä. Joskus, kun on ollut vähän osallistujia, harjoitukset on kytketty iltarastien yhteyteen tai järjestetty yhteistoiminnassa naapuriseuran kanssa. Nykyään seurassa toimii Hippo-suunnistuskoulu, vetäjinä Rea Hietanen ja Siiri Toivonen.


KARTTA - SUUNNISTAJAN "PELIKENTTÄ"

Eri lajien harrastajat saavat käytettäväkseen valmiin "areenan", missä voi harrastaa lajiaan, suunnistajien on tehtävä tämä omatoimisesti. Tässä on tapahtunut toiminnan alkuvuosiin selvää parannusta ja helpotusta - kiitos tietokoneen ja satelliittien. Alkuvuosina harrastaja kartoittivat maastoa puhtaasti käsipelillä jopa heikkoon pohjamateriaaliin. Urakasta aina selvittiin, paremmin tai huonommin. Suunnistajat olivat tyytyväistä väkeä, kun tiesivät tilanteen. Nyt on tilanne toinen. Jopa kilpailun rastit hoidetaan karttaan tietokoneohjelman avulla. Seuramme toimesta on valmistettu lukuisia karttoja eri puolilta pitäjää. Tekijöitä löytyy omasta takaa. Karttoja on valmistanut mm. Vesa Oksanen ja Kari Aaltonen, joka edelleen tekee pyyteetöntä talkootyötä suunnistuskartan tekijänä. Seurallamme ja paikallisilla maanomistajilla on erinomaisen hyvät ja luottamukselliset välit: kartoitusluvat on saatu, samoin kilpailukeskukset. Tästä saamme olla nöyrän kiitollisia. Myös Perniön kunta on kiitettävästi tukenut karttatyötä. Ilman tätä tukea tuskin voisi harrastaa laajamittaisesti lajia.
Rastien leimauksessa on myös tapahtunut melkoinen muutos: Värikynistä ja erityyppisistä leimasimista on luovuttu ja on siirrytty elektroniseen leimaukseen. Tämä alkoi useissa seuroissa vuonna 1999, mutta Rasti-Perniö oli vielä jonkin aikaa kuulolla. Nyt menetelmä on arkipäivää. Iltarastien kuntoilijakin saa maalissa viimeisen leimauksen jälkeen kuitin, missä on nähtävissä kaikki tarpeellinen väliaikoja myöten. Mihin kehitys vielä johtaa, sitä sopii miettiä.


R - P  JATKAA

20 vuotta on takanapäin, miten jatketaan. Tätä kysymystä pohtivat varmaan monet seurat. Rasti-Perniöllä ei liene liitostarvetta, vaikka tämä onkin ajan henki. Kilpailijoita ja kouluttajia löytyy, jäsenmäärä on jopa kasvamaan päin. Vaikka pienet seurat ovat usein kasvattajaseuroja, ei tämäkään ole pahasta, päinvastoin, koko lajiliitto hyötyy tästä ja voimme pysyä näyttävästi kansainvälisellä huipulla. Tarpeellista tukea Perniöstä on aina saatu, olipa kyseessä taloudellinen tai fyysinen tuki. Tämä on seurassa tiedostettu. Toivottavasti ensi vuoden alusta Uusi Salo on jatkaa totuttua tukilinjaa. Tätä me toivomme.
Lopuksi Risto Gustafsson "miehistöineen" kiittää kaikkia eri osapuolia hyvästä 20 vuotta kestäneestä yhteistyöstä ja yhteishengestä ja toivoo yhteistyökumppaneillemme menestystä omissa toiminnoissaan.
Uusi 10-vuotiskausi on alkamassa. Valoisasti ja voimalla tästä eteenpäin. Otetaan uusia haasteita vastaan ja hoidetaan ne tyylikkäästi, niin kuin tähänkin asti.

Rasti-Perniö ry kiittää Seppo Willgreniä tämän historiikin kirjoittamisesta

 

© 2023 Rasti-Perniö ry